Karjalanpiirakat


 

Karjalanpiirakoiden tekeminen on jokavuotinen perinne teinivuosistani saakkka. Eläessään äiti ja isä kutsuivat minut aina piirakkatalkoisiin. Minä olen aina ollut aamuvirkku, mutta vanhempani olivat sitä vielä paljon paljon enemmän. Aamulla puuro oli jo aina valmiina, kun minä saavuin paikalle. Isä huolehti taikinan valmistamisesta. Hän teki sitä suuren annoksen isossa sankossa. Isä kaulitsi taikinan isoksi lätyksi, otti itse tekemällään muotilla soikeita osioita ja pyöritteli ne pastakoneen läpi. Minun tehtäväni oli täyttää piirakat ja rypyttää. Äiti paistoi piirakat leivin- ja sähköuunissa ja voiteli paistamisen jälkeen. Jos taikinaa jäi tähteeksi, tehtiin siitä ohuita "ruisnäkkäreitä", ne olivat herkkua. 

Isäni reseptistä poiketen, en itse käytä ollenkaan vehnäjauhoja piirakoiden leipomiseen. Olen parina vuonna saanut tuttavalta vähän karkeampia ruisjauhoja Leppävirtalaiselta myllyltä. Ne sopivat piirakoihin loistavasti, antavat lisää rakennetta. Tänä vuonna latoin myös ensimmäistä kertaa puuron sekaan kananmunaa. Minusta piirakoista tulee siten kauniimman värisiä ja puuroa saa laittaa huoletta reilummalla kädellä.  

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mokkapalat

Täytekakku, naked cake

Kettulapaset aikuiselle